Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

47

nat. Edelliset ovat joka suhteessa alempi ja vanhempi, jälkimäiset korkeampi ja nuorempi lahko. Puoliapinain kohtu on vielä kaksiosainen tai kaksinurkkainen, kuten kaikkien muiden nisäkkäiden; apinoilla sitävastoin ovat oikea ja vasen sikiöslloja täydellisesti sulaneet yhteen; ne muodostavat päärynänmuotoisen kohdun, jollainen, apinoita lukuunottamatta, on vain ihmisellä. Samoin kuin ihmisellä, erottaa apinoillakin pääkallossa luin en seinämä silmäkuopat täydelleen ohimokuopista; puoliapinoilla ei tämä seinämä ole vielä ollenkaan tai on se vain epätäydellisesti kehittynyt. Vihdoin ovat puoliapinoilla suuret aivot vielä sileät tai vain vähän uurteiset ja suhteellisesti pienet; apinain aivot ovat paljon suuremmat, ja varsinkin harmaa aivojen kuorikerros, korkeamman sieluntoiminnan elin, on paljon paremmin kehittynyt; sen pinnalla ovat nuo ominaiset mutkat ja uurteet sitä enemmän kehittyneitä, kuta lähempänä ihmistä olevasta eläimestä on kysymys. Näissä ja muissa tärkeissä suhteissa, varsinkin naaman ja käsien muotoon nähden, huomaa ihmisessä kaikki varsinaisten apinain ruumiinrakenteelliset tunnusmerkit.

Ihmisen vanhanmaailmanapinalaatu. Muotorikkaan apinain lahkon jakoi jo 1812 luonnontutkija Geoffroy kahteen luonnolliseen alalahkoon, jotka vielä nykyään yleisesti hyväksytään systemaattisessa (järjestelmää laativassa) eläintieteessä: uudenmaailmanapinoihin ja vanhanmaailmanapinoihin; edellisiä on yksinomaan läntisellä, jälkimäisiä itäisellä pallonpuoliskolla. Ameriikkalaisia uudenmaailmanapinoita sanotaan "leveänenäisiksi"; koska niiden nenä on leveä, sieramet suunnatut ulospäin ja niiden väliseinämä leveä. Sitä vastoin ovat vanhanmaailmanapinat kaikki "kapea-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003