53
muutoksista ei ollut helppoa, jopa johti tutkimus siinä usein erehdyksiinkin; juoksevassa vedessä, leimuelevassa liekissä, tuulen tuulahduksessa, kallion syöksyssä huomaa ihminen aivan samankaltaisia muutoksia, ja oli sangen luonnollista, että lapsellinen luonnonihminen kuvitteli näissä "kuolleissakin " kappaleissa olevaksi itsenäisen elämän. Vaikuttavinaolevista syistä voitiin jälkimäisissä tapauksissa päästä yhtä vähän selville kuin edellisissäkään.
Ihmisen elontoimintaoppi. Vanhimmat tieteelliset tutkimukset ihmisen elontoiminnan olemuksesta (samoin kuin ihmisen ruumiinrakenteesta) huomaamme kreikkalaisten, kuudennella ta viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua eläneiden luonnonfilosofien ja lääkärien toimittamiksi. Runsain kokoelma tätä alaa koskevia silloin tunnettuja tosiasioita on Aristoteleen luonnonhistoriassa.
Kunnia tunnettujen tietojen ensimäisestä yhtenäisestä esittämisestä ja ensimäisestä elontoimintaopin järjestelmän laatimis-yrityksestä on annettava suurelle kreikkalaiselle lääkärille Galenukselle, jonka myöskin olemme oppineet tuntemaan vanhan ajan ensimäiseksi suureksi ruumiinrakenneopin tuntijaksi. Tutkiessaan ihmisruumiin elimiä asetti hän aina vastattavakseen myöskin kysymyksen, mikä on niiden elontoiminta, ja hakiessaan vastausta tällekin kysymykselle menetteli hän vertaillen ja tutki ennenkaikkea eninten ihmisellkaltajsia eläimiä, apinoita. Kokemukset, joita hän niitä tutkiessaan saavutti, sovellutti hän suoraan ihmiseen. Hän tunsi myöskin jo elontoimintaa koskevan kokeen suuren arvon: elävältä leikellessään apinoita, koiria ja sikoja, toimitti hän monia mieltäkiinnittäviä kokeita Viime