157
Sielun sikiökehitys. Ihmisen sikiö eli embryo kehittyy tavallisissa oloissa äidinruumiissa yhdeksän kuukauden ajan. Tämän ajan on se kokonaan sulettuna ulkomaailmasta, ja sitä suojaamassa on, paitsi äidin kohdun paksua lihasseinämää, myöskin erikoiset sikiökalvot (sikiövesirakko ja herakalvo), jotka ovat yhteisiä kaikille kolmelle korkeammalle luurankoisluokalle, matelijoille, linnuille ja nisäkkäille. Ne ovat suojalaitteita, jotka kehittyivät vanhimmille matelijoille, kaikkien sikiövesirakkoeläinten yhteisille kantamuodoille vasta permisellä kaudella (paleozooisen ajan loppupuolella), kun nämä korkeammat luurankoiset tottuivat vakinaisesti elämään maalla ja hellgittämään ilmaa. Niiden edelliset esi-isät, kivihiilikauden sammakko-eläimet, elivät ja hengittivät vielä vedessä, kuten niiden aikaisemmat esivanhemmat, kalat.
Näillä vanhemmilla ja alemmilla vedessäelävillä luurankoisilla oli sikiökehityksen luonne vielä paljon suuremmassa määrässä sukukehitystä jäljittelevä, kuten on laita myöskin enimmillä vielä nykyään elävillä kaloilla ja sammakkoeläimillä. Tunnetuilla "nuijapäillä", salamanterin ja sammakon poikasilla, on vielä nykyäänkin vapaan vedessäelämisensä ensi aikana kalaesivanhempiensa ruumiinrakenne; ne ovat niiden kaltaisia myöskin elämäntapaansa, kiduksilla tapahtuvaan hengittämiseensä, aistimiensa ja muiden sieluntoiminnan elilniensä toimintaan nähden. Vasta kun mieltäkiinnittävä uivien nuijapäiden muodonvaihdos tapahtuu, ja kun ne mukautuvat maalla elämään, muuttuu niiden kalanmuotoinen ruumis nelijalkaisen sammakkoeläimen ruumiiksi; vedessätapahtuvan kiduksillahengittämisen sijaan tulee yksinomaisesti keuhkoilla tapahtuva ilmanhengittäminen,