165
elontoiminnallinen edistysaskel; sillä siitä alkoi niiden luonteenomaisten eläinsielun etuisuuksien kehitys, joita kasvisielulla vielä ei ole.
II. Soluyhdistyssielu; sielun sukukehityksen toinen pääaste. Yksilöllinen kehitys alkaa ihmisellä samoin kuin kaikilla muilla monisoluisilla eläimillä yksinkertaisen solun yhä uudestaan toistuvalla jakautumisella. Kantasolusta syntyy silloin silkkiäispuunmarjan näköinen solujoukkio, "silkkiäispuunmarjasikiö" (morula). Senkautta että tämän kiinteän muodostuman sisukseen kokoontuu nestettä, muuttuu se pallomaiseksi rakoksi; kaikki solut joutuvat sen pintaan ja järjestyvät siinä yksinkertaiseksi solukerrokseksi, sikiökalvoksi (plastodermiksi). Siten syntynyttä tärkeämerkityksellistä ontelopallo-astetta sanotaan sikiörakkula- (blastula- ) asteeksi. Liikuntoja, jotka huomaamme heti sikiön kehityttyä tälle sikiörakkula-asteelle, ei voi ajatella, ellei samalla otaksu olevan olemassa vastaavia tuntemisen muotoja. Nuo liikkeet voi jakaa kahteen ryhmään: 1. sisäiset liikkeet, jotka aina toistuvat oleellisesti samallaisina tavallisessa ( epäsuorassa) solunjakautumisessa havaittavina, soluaineessa tapahtuvina liikuntoina; 2. ulkonaiset liikkeet, jotka ilmenevät elimistön solujen säännöllisinä paikanvaihdoksina ja niiden ryhmittymisinä alkiolehden muodostuessa. Nämä liikkeet ovat mielestämme perinnöllisiä, koska ne kaikilla näillä eläimillä siirtyvät sukupolvesta toiseen pääasiassa samallaisina. Tuntemisen ilmaukset voi samalla tavalla jakaa kahteen ryhmään: 1. eri solujen tuntemisen ilmaukset, jotka ovat havaittavissa niiden yksilöllisen olemassaolonsa säilyttämispyrkimyksenä ja niiden suhtautumisessa naapurisoluihin, joiden kanssa ne ovat kosketuksissa ja osittain plasma-