190
yhden kysymyksen. Hän sanoo: "Tosin on tämäkäsitys yksinkertaisempi ja etusijalle asetettava, minkä mukaan maailma näyttää kaksinkertaisesti käsittämättömältä. Mutta oleitten luonnosta riippuu, että tässäkään kohdin emme pääse selvyyteen, ja kaikki enempi puhuminen siitä jää hyödyttömäksi." -Tätä viimeksimainittua mielipidettä olen minä alusta alkaen ehdottomasti vastustanut ja olen pyrkinyt osottamaan, että nuo kaksi suurta kysymystä eivät ole kaksi eri maailmanarvotusta. "Hermo-opillinen tajunnan kysymys on vain erikoinen kaikkikäsittävän maailmantieteellisen kysymyksen, perusaineenkysymyksen, erikoiskohta." (Monismi, 1892, siv. 23).
Tajunnan elontoimintaoppi. Tajunnan erikoinen luonnonilmiö ei ole, kuten Du Bois-Reymond ja hänen kanssaan dualistinen filosofia väittävät, mikään kokonaan ja "kerrassaan yliluonnollinen kysymys"; vaan se on, kuten minä jo vuodesta 1866 alkaen olen väittänyt, elontoimintaopillinen kysymys, ja sellaisena selitettävä fysiikan ja kemian alaan kuuluvien ilmiöiden nojalla. Myöhemmin olen vielä määrätymmin selittänyt sen hermo-opilliseksi kysymykseksi, nojautuen siihen otaksumaan, että ihmisen tajuntaan verrattavaa tajuntaa on vain korkeammilla eläimillä, joilla on voimakkaasti keskittynyt hermosto. Varmasti voi sitä väittää korkeampiin luurankoisiin nähden, ja ennenkaikkea istukallisiin nisäkkäisiin nähden, joista itse ihmissuku on kehittynyt. Korkeimmallekehittyneiden apinain, koirien, elefanttien y. m. tajunta eroo ihmisen tajunnasta vain kehityksensä asteeseen, mutta ei laatuunsa nähden; näiden "järjellisten" istukkaeläinten ja alimpien ihmisrotujen (veddalaisten, austraalialaisneekerien y. m.) tajun-