215
arvo riippuu suurimmaksi osaksi mielikuvittelusta, selvän arvostelun ja johdonmukaisen ajattelun puutteesta. Lopullinen luopuminen näistä "kuolemattomuususkoisista mielikuvitteluista" ei minun lujan ja rehellisen vakaumukseni mukaan tulisi merkitsemään ihmiskunnalle mitään tuskaisaa tappiota, vaan arvaamatonta suoranaista voittoa.
I. Inhimillinen "mielen tarve" pyrkii säilyttämään kuolemattomuususkon varsinkin kahdesta syystä, ensinnäkin toivoen parempaa tulevaistakuolemanjälkeistä aikaa, ja toiseksi toivoen rakkaitten omaisten ja ystävien jälleennäkemistä, jotka kuolema on täällä meiltä riistänyt. Edellinen toive johtuu luonnollisesta tulevaisessa elämässä saatavan palkkion tai rangaistuksen tunteesta, joka kyllä tosin on yksilökohtaisesti oikeutettu, mutta itse asiassa kokonaan kaikkea tukea vailla. Me vaadimme korvausta lukemattomista tämän maallisen elämän puutteista ja surkejsta kokemuksista, ilman että meillä korvauksen saamisesta on mitään todenperäistä toivetta tai takuuta. Vaadimme että olisi rajattomasti kestävä iankaikkinen elämä, jossa saisimme osaksemme vain nautintoja ja iloa, mutta emme ensinkään ikävyyttä tai tuskaa. Tätä "kuolemantakaista autuasta elämää" koskevat useimpain ihmisten kuvitelmat ovat mitä merkillisimpiä ja sitä kummallisempia, kun niiden mukaan "kuolematon sielu" tulevaisessa elämässä iloitsee mitä aineellisimmista nautinnoista. Kunkin uskovaisen henkilön mielikuvitus muodostaa tuon jatkuvan ihanuuden omien henkilökohtaisten toiveidensa mukaiseksi. Ameriikkalainen intiaani, jonka kuolemattomuus-uskoa Schiller eräässä runossaan on niin havainnollisesti kuvannut, toivoo paratiisistaan löytävänsä ihania