230
niistä erottamattoman perusominaisuuden, tajuttoman, tunnon. Koneellisten liikkeiden todelliset "sisäiset syyt", jotka dualistinen metafyysiikka aineettomina voimina, hengenvoimina eli sielullisina tarmon muotoina asettaa aineellisten tarmon muotojen vastakohdiksi, ovat, samoin kuin nämä aineellisetkin tarmon muodot, erottamattomasti yhtyneinä tilaatäyttävään aineeseen. Tavallisesti kyllä uudempi monistinen filosofia käsittää tunnon itsensä yhdeksi tarmon muodoksi; siten tekee sekä sen materialistinen suunta (Büchnerin teos "Aine ja voima") että spiritualistinen, sille vastakkainen suunta (Ostwaldin esittämä "energetiikka", "tarmo-oppi", "materialismin voittajana"). Molempien näiden suuntien yksipuolisuus vältetään, ja samalla tehdään mahdottomiksi monta erehdyttävää väärinkäsitystä, jos tähänasti vallinnut "tarmon" käsite jaetaan kahteen samanarvoisen perusominaisuuden, "toimivan tarmon" ("tahdon") ja "vaikuttamattoman tarmon" ("tajuttoman tarmon") käsitteeseen. Olen lähemmin selittänyt tätä "substanssin kolmiyhteyden" teoriaa teokseni "Lebenswunder" ("Elämänihmeet") 19:nnessä luvussa (Volksausgabe 1906, siv. 184-188). Siellä olen erikoisesti viitannut monien etevimpien uudenaikaisten luonnonfilosofiemme, kuten Karl Naegelin (1877), Albrecht Raun (1896) ja Ernst Machin (1901), samansuuntaisiin mielipiteisiin. Substanssin kolme perusominaisuutta: A. tilanottavaisuus, aine (= mateeria), B. liike, voima (= tarmo) ja C. tunto, henki (= sieluaines) ovat siten kaikkien oleitten aivan yleisiä perusominaisuuksia.
Tunnon säilymisen laki. Jos tämä substanssin "kolminaisuusteoria " 0n oikea; silloin täytyy myöskin suuren samanmääräisyyslain, häviämättömän substans-