269
elävän plasman kemiallisia ja fysiikallisia suhteita, voi teoriaamme perustella yksityiskohtaisemmin ja varmemmin kuin sitä ensi kertaa esitettäessä oli mahdollista.
Alkusynty. Vanhaa alkusynnyn (generatio spontanea eli aequivoca) käsitettä käytetään nykyään vielä sangen erilaisissa merkityksissä; juuri tämän käsitteen suhteen vallitseva epäselvyys ja sen ristiriitainen käyttäminen merkitsemään aivan erilaisia, vanhoja ja uusia olettamuksia on syynä siihen, että alkusynnyn tärkeä kysymys on aina nykyaikaan asti jäänyt yhdeksi koko luonnontieteen kiistellyimmistä ja sekavimmista kysymyksistä. Minä rajotan alkusynnyn käsitteen merkitsemään ensimäistä elävän plasman syntymistä epäelimellisistä hiiliyhdistyksistä ja erotan tässä "elämänsynnyn alussa" kaksi pääjaksoa: I. mahdollisimman yksinkertaisten plasma-ainejoukkojen syntymisen jossakin epäelimellisessä, sen muodostumiselle sopivassa nesteessä, ja II. mahdollisimman alkeellisten elimistöjen yksilöitymisen noista plasmayhdistyksistä, alkulimaeläinten muodossa. Olen käsitellyt näitä tärkeitä, mutta myöskin sangen vaikeita kysymyksiä "Luonnollisen luomishistoriani" 15:nnessä luvussa niin perinpohjaisesti, että voin tässä tyytyä viittaamaan sinne. Sangen laaja ja ankaran tieteellinen esitys niistä on jo 1866 ilmestyneessä "Yleisessä muoto-opissani" (I. nid., siv. 167-190); myöhemmin on Naegeli "Kehitysopin mekaanis-fysiologisessa teoriassaan" (1884) sangen yksityiskohtaisesti käsitellyt alkusynnyn otaksumaa aivan samassa mielessä ja selittänyt että se on luonnollisen kehitysopin kannalta välttämätön otaksuma. Olen täysin samaa mieltä kuin hän lauseessaan: "Alkusynnyn kieltäminen merkitsee ihmeen julistamista tapahtuneeksi". Viime aikoina "alku-