278
tavat suorastaan vääräksi perinnäisen tarkotuksenmukaisuusopillisen käsityksen "elollisten luonnonesineiden tarkotuksenmukaisesta rakenteesta". Tämä tiede, joka tutkii surkastuneita, keskensyntyneitä, viallisia, kasvamishäiriöiden tai taudin kautta t. m. runneltuneita yksilöitä nojautuu määrättömälle joukolle merkillisiä ilmiöitä, jotka tosin aikoja sitten ovat olleet tunnettuja kasvi- ja eläintieteen tutkijoille, mutta jotka vasta Darwin on syyperäisesti selittänyt ja täydelleen ymmärtänyt niiden suuren filosofisen merkityksen. Kaikissa korkeammissa eläimissä ja kasveissa, yleensä kaikissa niissä eliöissä, joiden ruumis ei rakenteeltaan ole aivan yksinkertainen, vaan kokoonpantu useammista, tarkotuksenmukaisesti yhdessä toimivista elimistä, voi tarkkaavasti tutkien havaita joukon hyödyttömiä tai toimettomia, jopa osittain vaarallisia ja vahingollisiakin osia. Enimpien kasvien kukissa on toimivien, suvunjatkamisesta huolehtivien sukupuolilehtien ohella eräitä hyödyttömiä ja merkityksettömiä lehtielimiä (surkastuneita tai "pilallemenneitä" hede-, emi-, terä- ja verholehtiä). Molemmissa suurissa ja muotorikkaissa lentävien eläinten luokissa, linnuissa ja hyönteisissä, on tavallisten, joka päivä siipiään käyttävien lajien ohella lukuisia muotoja, joiden siivet ovat surkastuneet ja jotka eivät voi lentää. Melkein kaikissa korkeampien eläinten luokissa, jotka käyttävät silmiään näköeliminä, on muutamia lajeja, jotka elävät pimeässä eivätkä näe; siitä huolimatta niillä yleensä on silmät; silmät ovat vaan surkastuneita, näkemiseen kelpaamattomia. Omassa ruumiissamme on meillä ihmisillä sellaisia hyödyttömiä surkastumia, kuten korviemme lihakset, silmiemme luomienalainen kalvo, miehen nisät ja maitorauhaset jopa on meidän umpi-