294
perustelluksi kuin kristittyjen ja muiden jumalaa ihmisenkaltaiseksi kuvittelevien sivistyskansojen jumala-usko. Tosiasiallisesti ovatkin jo vuosituhansia sitte auringonpalvelijat kohonneet korkeammalle älyllisen ja siveellisen kehityksen asteelle kuin enimmät muut teistit. Kun minä marraskuussa 1881 olin Bombayssa, tarkastin minä mitä suurimmassa määrässä osaa-ottaen hurskaitten parsien yleviä hartaudenharjotuksia, heidän seisoessaan auringon noustessa ja laskiessa merenrannalla tai ollessa polvillaan matolla, osottaen nousevalle tai mailleenmenevälle päiväntähdelle kunnioitustaan (”Intialaisia matkakirjeitä", IV:s painos, siv. 56).
Inhimlllisentävä yksijumalaisuus. Jumalan inhimillisentämisellä, kuvittelulla että "korkein olento" tuntee, ajattelee ja toimii ihmisen kaltaisesti (joskin ylevämmässä muodossa), on inhimillisentävänä yksijumalaisuutena ollut mitä suurin merkitys sivistyshistoriassa. Ennen kaikkea ovat tässä suhteessa ensi sijassa Välimeren seudun kolme suurta uskontoa, vanhin, mooseslainen, keskimäinen, kristillinen, ja nuorin, muhammedilainen. Nämä kolme saarta Välimeren-seudun uskontoa, kaikki kolme syntyneinä tuon kaikkien merien mielenkiintoisimman siunatulla itärannalla, kaikki kolme samaan tapaan seemiläiseen rotuun kuuluvan runsasmielikuvituksellisen haaveilijan perustamana, eivät vain ulkonaisesti tämän yhteisen alkuperän vuoksi ole yhteydessä keskenään, vaan yhdistää niitä myöskin lukuisat niiden sisäisen uskonnonkäsityksen piirteet. Samoin kuin kristinusko on saanut suurimman osan jumalaistarustoaan suorastaan vanhemmasta juutalaisesta uskonnosta, niin on nuorempi islamilaisuus taasen saanut näistä molemmista vanhemmista uskonnoista perintöä.