347
mieluummin uskoo rehellinen saksalainen ja häveliäs brittiläinen sokeasti tuohon mahdottomaan satuun "pyhän hengen” vaikutuksesta tapahtuneesta sikiämisestä. Kuten tunnettua, ei tämä ankara, huolellisesti näytelty hienompien (varsinkin Englannin!) yhteiskuntaluokkien häveliäisyys ensinkään vastaa sikäläisen ylhäisön sukupuolisiveellisyyden todellista tilaa. Paljastukset, joita siinä suhteessa muutamia vuosia sitte teki esim. "Pall Mall Gazette"-lehti, muistuttivat suuresti kertomuksia muinaisen Babylonian ja keisariajan Rooman oloista.
Romaanisistaroduista, jotka nauravat tuota häveliäisyyttä ja arvostelevat sukupuolisuhteita kevytmielisemmin, tuntuu tuo ”Maarian romaani” varsin puoleensavetävältä, ja se erikoinen palvelus, jota juuri Ranskassa ja Italiassa osotetaan "rakkaalle rouvallemme", liittyy usein merkillisen lapsellisesti tuohon rakkaustaruun. Siten on esim. Paul de Regla (toht. Desjardin), joka (1894) on käsitellyt "Jesus Natsarealaista, esitettynä tieteelliseltä, historialliselta ja yhteiskunnalliselta kannalta", pitänyt juuri Kristuksen aviotonta syntymistä seikkana, joka erikoisesti "oikeuttaa hänet siihen pyhimysloisteeseen, mikä hänen ihanaa muotoaan ympäröi"!
Tämä näistä kolmesta Kristuksen isää koskevasta tarusta käyty riita, joka vielä 19:nnen vuosisadan lopulla kovin kiihotti jumaluusoppineiden mieliä, on nykyään suuresti menettänyt mielenkiintoisuuttaan. Sillä vertailevan uskonnonhistorian hämmästyttävät saavutukset ovat perin juurin järkyttäneet kristillisen jumalaistaruston koko itämaalaista loistorakennusta. Jesuksen Kristuksen puhdas ihannekuva, jonka yleviä piirteitä uskovaiset ovat koonneet itselleen Uudesta Testamentista ei todel-