370
taan kuin lähimäisiämmekin kohtaan. Olen esittänyt käsitykseni tästä perusperiaatteesta jo v. 1892 teoksessani "Monismi" ja silloin terottanut varsinkin kolmea tärkeätä seikkaa: I. Molemmat kilpailevat vietit ovat luonnonlakeja, jotka ovat perheen ja yhteiskunnan säilyttämiseksi yhtä tärkeitä ja yhtä välttämättömiä; itsekkyys tekee mahdolliseksi yksilön itsesäilytyksen, lähimäisenrakkaus sen suvun ja lajin säilymisen, joka muodostuu katoavaisten yksilöiden sarjasta. II. Yhteiskunnalliset velvollisuudet, jotka yhteiskuntamuodostuma asettaa yhteiskunnaksi yhtyneille ihmisille, ja joiden kautta yhteiskunta säilyyolemassa, ovat vain niiden vhteiskunnallisten vaistojen korkeampia kehitysmuotoja, joita havaitsemme kaikissa korkeammissa yhteiskunnittain elävissä eläimissä. III. Sivistysihmisellä on kaikki siveysoppi, sekä teoreettinen että käytännöllinen, "ohjetieteenä" riippuvainen maailmankatsomuksesta ja samalla myöskin uskonnosta.
Siveellinen peruslaki. (Kultainen siveyslaki). Meidän siveellisen perusperiaatteemme tunnustamisesta johtuu suoranaisesti sen korkein laki, tuo siveyskäsky, jota usein on sanottu kultaiseksi siveyslaiksi eli lyhyesti "kultaiseksi säännöksi". Kristus lausui sen tuona usein toistamanaan yksinkertaisena lauseena: "Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!" Tähän tärkeimpään ja korkeimpaan lakiin nähden on meidän monistinen siveysoppimme täydellisesti sopusoinnussa kristillisen kanssa. Meidän on vaan heti lisättävä se historiallinen tosiasia, että tämän korkeimman peruslain esittäminen ei ole Kristuksen ansiota, kuten useimmat jumaluusoppineet väittävät ja heidän arvostelukyvyttömät uskovaisensa ajattelematta otaksuvat. Päinvastoin on