381
ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, joka heidän rehellisen vakaumuksensa mukaan on vahingollista taikauskoa.
Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa, Hollannissa ja muutamissa pienemmissä maissa on tässä mielessä jo aikoja sitte toteutettu täydellinen ”valtion ja kirkon ero", ja on se tapahtunut kaikkien asianomaisten tyytyväisyydeksi; samoin hiljattain Ranskassa. Samalla on siellä määrätty tuo yhtä tärkeä koulun erottaminen kirkosta, mikä epäilemättä on oleellisesti edistävä tieteen ja yleensä "korkeamman henkisen elämän kehittymistä”.
Kirkko ja koulu. On itsestään selvää, että kirkon erottaminen koulusta koskee vain uskontunnustusta, sitä erikoista uskonmuotoa, minkä eri kirkkojen satupiiri aikojen kuluessa on kehittänyt. Tämä ”tunnustuksellinen opetus" on oleva puhdas yksityisasia ja vanhempien sekä holhoojain, tai niiden pappien ja opettajain tehtävä, joihin nämä persoonallisesti luottavat. Sitävastoin tulee poistettujen ”tunnustusten" tilalle kaksi tärkeätä opetusainetta: ensinnäkin monistinen siveysoppi ja toiseksi vertaileva uskonnonhistoria. Uudesta monistisesta siveysopista, joka rakentuu uusaikaisen luonnontuntemuksen, ennen kaikkea kehitysopin pohjalle, on viimeisten vuosikymmenien kuluessa ilmestynyt laaja kirjallisuus. Meidän uusaikainen vertaileva uskon;. nonhistoriamme lähtee luonnollisesti IIraamatunhistorian kertomuksien" ja kreikkalais-roomålaisen vanhan-ajan satumaailman asteelta. Molempien tunteminen kuuluu yhä edelleen yleiseen sivistykseen. Se on jo senvuoksi luonnollista, että meidän koko kuvaamataiteemme mitä läheisimmin liittyy juutalaiseen ja kristilliseen, kreikka- laiseen ja roomalaiseen jumalaistarustoon. Oleellinen eroavaisuus opetukseen on tuleva vain siinä suhteessa